20170521_215702_HDR.jpg

Jokainen ihminen on laulun arvoinen on varmasti Veikko Lavin tunnetuin kappale. Se soi usein radiosta lapsuudessani ja muistan laulun kertosäkeen hyvin. Laulun pääkohdat ovat jääneet mieleen, mutta laulun syvin olemus on auennut minulle vasta aikuisena. Laulussa käsitellään mielestäni ihmisyyden ja inhimillisyyden ydintä.

Voit kuunnella laulun tästä

https://www.youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA

Välillä tuntuu, että maailmassamme ei kuitenkaan nähdä tärkeänä humaaniutta.

Silloin toteutuu ehkä enemmän Ralph Waldo Emersonin ajatus:

Jokaista ihmistä tarvitaan,

mutta ei ketään paljon.

 

Gloria Naylorin kirja Brewster Placen naiset vavahdutti minua. Siinä oli Langston Hughesin runo Miten käy toteutumatoman unelman?

Se kuuluu näin:

Miten käy toteutumattoman unelman?

Kuivuuko se

kuin rusina auringonpaisteessa?

Vai märkiikö se kuin haava -

ja sitten valuu?

Löyhkääkö se kuin mätä liha?

Vai kuoriutuuko se ja sokeroituu

kuin siirappinekku?

Ehkä se vain roikkuu

kuin raskas taakka.

Vai räjähtääkö se?

Mietin, onko syytä selittää yksityiskohtaisesti runon merkitystä minulle. Sanottakoon, että olen nähnyt elämässä ihmisiä, joiden toteutumattomat unelmat ovat tehneet heistä katkeria. Omalta kohdaltani olen tehnyt päätöksen, etten halua katkeroitua. Karvas katkeruus säteilee ympäristöönsä ja myrkyttää sen. Katkeran ihmisen elämä ei parane valittamisella ja hän kuopii yhä edelleen samaa hedelmätöntä maaperää.

Joskus ollessani oman elämäni suhteen risteyksessä ja luettuani tämän runon, sain siitä voimaa alkaa toteuttaa unelmiani. Toteutan edelleen parhaan kykyni mukaan unelmia ja katson minne ne johtavat? Yritän myös auttaa muita löytämään unelmiaan ja uskaltautumaan toteuttaa niitä.