WP_20140725_14_07_35_Pro.jpg

Erilaiset oppimiskokemukset

Kun on syntynyt vuonna 1971 ja eletään vuotta 2017, niin on aika todennäköistä, että erilaisia oppimiskokemuksia on kertynyt melko paljon. Jokainen kerryttää niitä, mutta kuinka tietoisesti kukin niitä lopulta tarkastelee, onkin toinen juttu. Jokaisen olisi hyvä olla selvillä sen verran itsestään, että omaisi jonkinlaisen käsityksen omasta oppimisestaan. Mielestäni tämä kuuluu yhtenä osa-alueena jokaisen itsetuntemukseen. Mitä opin parhaiten? Miten opin parhaiten? Milloin opin parhaiten? Milloin en opi? Millaiset asiat vaikuttavat oppimiseen? Millaisiin asioihin kiinnitän oppiessani huomiota? Mikä jää oppiessani helposti huomaamatta? Millainen on minulle hyvä oppimisympäristö? Millainen on vireystilani, kun opin parhaiten? Millainen asenne minulla on oppimista kohtaan?

Itse ajattelen, että oppimiskokemuksilla on suuri merkitys siihen, kuinka halukkaita tai haluttomia olemme oppimaan jatkossa asioita. Oppimiskokemukset voivat edistää tai estää oppimista. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen jäsentäisi itselleen omia oppimiskokemuksiaan ja niiden mahdollisia vaikutuksia oppimiseen. Oppimiskokemuksia ei kerrytetä vain opetuksen instituutioissa vaan ne syntyvät elämän aikana varhaislapsuudesta saakka. Ne muokkaavat meitä myös persoonina.

Emootiot vaikuttavat tiedollisiin prosesseihin, esimerkiksi muistiin, valppauteen ja ratkaisun tekemiseen (Nummenmaa 2006, 309). Tiedonhakuprosessiin kuuluu aina luonnollisesti epävarmuus (Kuhlthau 2008).  Ne, joilla on myönteiset oppimiskokemukset ja myönteinen tietoisuus kehittämistarpeistaan, omaavat keskimääräistä paremman oppimismotivaation (Ruohotie 2000, 55) . Negatiivisia tunnetiloja koettaessa päätöksiä voidaan lähteä tekemään liian nopeasti ja tehtävien yksityiskohdat jäävät vähälle huomiolle (Goleman 2014, 18). Emootiomyrskyjen aikana voi tulla tehneeksi käsittämättömiä päätöksiä (Damasio 2000, 46). Ahdistuminen ja turhautuminen voivat ehkä johtaa luovuttamiseen odottamattoman epävarmuuden vallitessa ja erityisesti sen lisääntyessä. Kunkin olisi hyödyllistä oppia ymmärtämään epävarmuutta osana tiedonhakuprosessin (ISP) luonnetta, sen sijaan, että ajateltaisiin epävarmuuden oirehtivan asioiden pieleen menemisestä (Kuhlthau 2008, 68.) Reflektoiminen ja tunneäly nousevat tässä kohdin merkittäviksi asioiksi. Ihmisen on hyvä tiedostaa mielen prosessit uusissa oppimistilanteissa ja uusia asioita kohdatessa. Ne ovat aina osaltaan mukana ihmisen toimiessa.

Aivotutkimusten mukaan jotkin aivojen osat vaikuttavat voimakkaasti tunneälyyn. Niin sanottujen negatiivisten tunteiden, kuten pelko, viha ja ahdistus, aikana oikeanpuoleinen mantelitumake alkaa ottaa tilannetta haltuunsa. Se on taannut ihmisen selviytymisen hengissä jo ammoisina aikoina, koska uhkaavaksi koetuissa tilanteissa se alkaa toimia. Tällöin se kaappaa haltuunsa otsalohkon, jonka ihminen kokee keskittymisvaikeuksina ja muistin sekoittumisena. Uuden tiedon vastaanottaminen ei onnistu. Ihminen ei kykene toimimaan joustavasti ja innovatiivisesti, vaan turvaa jo opittuihin malleihin. (Goleman 2014, 9-11, 27–28.) Damasion (2000, 64) mukaan mantelitumakkeen toiminta liittyy keskeisesti pelkoon ja sen havaitsemiseen. Mantelitumake reagoi kuitenkin myös symbolisiin uhkiin, jolloin ihminen alkaa reagoida, jopa ylireagoida. Tietynlaisessa ilmapiirissä ihminen voi kokea tunteita, joka pitää hänen mantelitumakkeen jatkuvasti ylivirittyneenä. (Goleman 2014, 28–29.)

Tiedonhakuprosessin vaiheita on syytä tarkastella suhteessa itseensä. Kun tiedonhaku-prosessia tarkastellaan ryhmässä reflektoiden ja tunneälyllisesti, niin aletaan mahdollisesti ymmärtää henkilökohtaisella tasolla olevia tapoja ja reaktioita suhteessa opittavaan asiaan. Tämä voi puolestaan helpottaa omaa oppimisprosessia. Voimme alkaa tiedostamaan ja ymmärtämään paremmin aivojemme toimintaa suhteessa tiedonhankkimistilanteisiin ja oppia tunneälykkäämmiksi sekä tulla tietoiseksi tiedonhakuprosessin vaiheista, johon liittyvät osaltaan tunteet. (Kurkikangas 2016,55.) Aiemmat kokemukset ja tiedot vaikuttavat aikuisen ihmisen ajatteluun, jolloin hän ei ole enää niin innokas ja avomielinen uusille virikkeille (Hari, Järvinen, Lehtonen, Lonka, Peräkylä, Pyysiäinen, Salenius, Sams & Ylikoski 2015, 67).  

Lähdeluettelo:

Damasio, A. 2000. Tapahtumisen tunne: miten tietoisuus syntyy. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra cognita, Helsinki.

Goleman, D. 2014. Aivot ja tunneäly, uusimmat oivallukset. Suomentanut Mia Heiskanen. Samsara Tasapaino-oppaat. Tallinna

Hari, R. Järvinen, J., Lehtonen, J., Lonka, K. Peräkylä, A. Pyysiäinen, I., Salenius, S., Sams, M. & Ylikoski, P. 2015. Ihmisen mieli. Gaudeamus, Tallinna. 

Kuhlthau, C. C. 2008. From Information to Meaning: Confronting Challenges of the Twenty-first Century. Libri, 58. 66–73. <URL: http://ocacinformationliteracy.pbworks.com/w/file/fetch/30835148/Kuhlthau.FromInformationToMeaning.pdf  > Luettu 12.3.2017.

Kurkikangas, A. 2016. "No enää draama ei ole mulle ”pakkopullaa...” Opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia draamakasvatuksesta opetusmenetelmänä korkeakoulussa. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. < URL: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/99426/GRADU-1466664675.pdf?sequence=1> Luettu 13.2.2017.

Nummenmaa, L. 2006. Kognitio ja emootio. Teoksessa Hämäläinen, H., Revonsuo, A., Aaltonen, O. & Laine, M. (toim.) (2006) Mieli ja aivot. Kognitiivisen neurotieteen oppikirja. Turun yliopisto, Kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskus, Turku. 301–310. <URL: http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Nummenmaa_kognitioemootio_MA_06.pdf  > Luettu 13.3.2017.

Ruohotie, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. WSOY, Juva.